Huoh.
En ole koskaan kirjoittanut ajatuksiani mihinkään ylös, mutta ne pyörivät päässäni jatkuvasti, ja lopulta katoavat sitten ilmaan enkä tavoita niitä enää. Tyhjänpäiväisiä ajatuksia ehkäpä, mutta olen varsin tympiintynyt tällä hetkellä.
Minut bannattiin yhdeltä foorumilta sen vuoksi, että "puhuin halventavasti muista uskonnoista" koska puhuin ateismista ja siitä miksen usko Jumalaan kaikkivaltiaaseen etc. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun minua hyljitään uskonasioiden johdosta. Kimppuuni on suorastaan hyökätty kun olen ilmaissut selvästi oman mielipiteeni.
Tässä yhteiskunnassa tunnen olevani kuin koira, joka kyllä oppii virheistään ja pitää haukkumisensa kurissa muttei ymmärrä, mistä syystä. En käsitä miten kukaan voi edes uskoa niinkin naurettavaan asiaan (pyydän tässä välissä anteeksi) kuin että joku suurempi voima olisi luonut tämän meidän asuttamamme paikan seitsemässä päivässä. Eikä edes seitsemässä, sillä Raamattuahan ei saa tulkita kirjaimellisesti. Koko Raamattu kuulostaa minun korviini huonolta lasten sadulta, missä opetetaan lapsille pelottelulla, mitä ei saa tehdä. Ja koko kirja on täynnä vertauksia, eikä mistään saa mitään selvää. Luulisi että Jumalakin olisi tajunnut että vähänkin ajatteleville ihmisille tulisi epäilyjä ja kysymyksiä niinkin hämärästä opuksesta, joka on täynnä kieltoja ja käskyjä. Kyllähän hyväuskoisille tulee hyvä mieli, kun he saavat uskoa että heistä pidetään huolta ja vahditaan yläilmoista, ettei heille käy pahasti. Mutta kas kummaa, onnettomuuksissa kuolee joka vuosi ihan mukava määrä viattomia ihmisiä.

Niin toki, jokainenhan saa uskoa näinkin hassuihin juttuihin, jokaisella on uskon vapaus. Ja sitä minäkin painotan, sillä minä en jaksa enää yhtään ihmistä, joka tulee tuputtamaan minulle kristinuskoa ja kertomaan kuinka evoluutiolla ei ole todisteita. Ei ole varmaan mitään vaikutusta jos itse sanon, että evoluutiolla ON varsin uskottavia todisteita, jos vain uskovaiset suostuisivat aukaisemaan pyhät silmänsä ja katsomaan totuutta silmiin.
Heillä pitäisi todistaa Jumalan olemassaolo, että minut saataisiin vakuuttuneeksi.

Juupa juu, jos tämä nyt tästä.
Eihän tämä asia loppujenlopuksi selviä muuta kuin kuolemalla ja sitä ennen ehtii vaikka mennä nukkumaan. Neuvon nyt kaikkia ottamaan elämästään kaiken irti sen sijaan kuin tuhlaisi aikaansa mihinkään turhuuteen.
Minä nimittäin aijon elää juuri niin kuin itse tahdon, eikä mikään olematon olemus minua määrää.